Runo

Menneisyyden vanki


Joskus vain ajattelen
miksi taaksepäin katselen

Miksi elämä vain valuu
vaikka ei sitä tosissaan haluu

Kun sielussani menneisyyden näin
niin tiedän että menen tulevaisuutta päin

Monesti elämääni miettien
saan viestin tulevasta, mut sitä tiedä en

Kun mennyt ja tuleva kohtaavat
Tiedän, että ne sitä kaihtavat

Vaikka unohdan pahan sekä menneen
sen kaiken tiedän silti tapahtuneen

Tiedän kohtaloni, tunnen tarinani
mut en tiedä kuka ne kohtaa parinani

On vaikeaa kaikki paha unohtaa
kun sisälläni meri kuohuaa

Näin jälkeenpäin ajatellen
on elämäni ollut sen arvoinen

Silti aina mietin näin
Et ainoo suunta on eteenpäin

Mielipidekirjoitus

Istun koulun sohvalla, yksin niin kuin aina. Tottelen muiden käskyjä mutten, aivan kuin olisin heidän orja. En välitä naarmuista tai ruhjeista. Ainoa millä on väliä on se, että kuulunko porukkaan. Minua kiusataan vaikken tiedostakaan sitä. Koulunkäyntini kärsii, elämäni kärsii, perheeni kärsii. Tuntuu siltä kuin elämäni olisi mautonta puuroa. Elämästäni puuttuu se kipinä, se jonka avulla jaksan päivästä toiseen, silti jokin hallitsematon voima puskee minua eteenpäin luottaen siihen että tunnelin päässä olisi aarre.

Koulukiusaaminen on yhteiskunnallisesti vakavasti otettava asia. Asiasta keskustellaan koko ajan, mutta joskus tuntuu siltä kuin missään ei tapahtuisi muutosta. Kiusaamiseen puututaan vasta viimetingassa silloin kun kiusattu itse tajuaa kertoa asiasta. Monesti kiusattu ei itse tajua kertoa omasta elämäntilanteestaan kenellekään jolloin ulkopuolisen pitäisi ottaa ohjat käsiinsä. Monesti näin ei kumminkaan käy, koska kiusatun elämäntilanteen huomaaminen ulkopuolisen silmistä on erittäin vaikeaa, varsinkin silloin kun kiusattu ei itse tiedosta omaa tilannettaan.

Koulukiusaamiseen pitäisi mielestäni puuttua väkevämmin ottein. Mitä aikaisemmin koulukiusaamiseen puututaan sitä suurempi todennäköisyys on estää kiusatun syrjäytyminen, joka taas tuo valtiolle säästöjä. Jos kiusaamiseen puututaan ajoissa ei kiusatun minäkuva ehdi muuttua pysyvästi. Kiusaamiseen ajoissa puuttuminen hillitsee myös kiusatun perheen sisäisiä tunteita.

Kiusatun perhe on kiusaamistilanteessa erittäin suuressa roolissa. Joko perhe tukee lastaan tai yrittää vain olla puuttumasta koko asiaan.  Yleensä jos kiusatun perhe ei puutu koulukiusaamiseen se johtuu siitä että perhe ei tiedä koko kiusaamisesta mitään. Joissain harvoissa tapauksissa vanhemmat eivät puutu kiusaamiseen vaikka he tietäisivät asiasta, tämä saattaa johtua siitä että vanhemmat ajattelevat että lasten pitää itse pitää huolta omista asioistaan. Kiusatun perheellä on kiusaamistilanteessa erittäin suuri rooli ensinnäkin kiusatun henkisenä tukijana sekä kiusaamisen jälkeisen ajan kasvattajana. Mielestäni kiusatun perheellä on suurin ulkopuolinen rooli koulukiusaustilanteessa, etenkin jos perhe on aktiivisesti yhteydessä kouluun.

Koulukiusaamisen syynä on usein henkilökohtainen viha, kateus, kosto tai halu näyttää kuuluvansa porukkaan. Kiusaamisen syynä voi olla myös oman perheen toimintatavat tai jonkinlaiset kokemukset. Kiusaajan näkökulmasta  katsottuna kiusaaminen ei vaikuta mitenkään riskialttiilta asialta. Nykyään suurin osa kiusaustapauksista jää selvittämättä, mutta tässäkin asiassa on menty vuosien varrella hurjasti eteenpäin. Vaikka kiusaaja jäisikin kiinni kiusaamisesta, ovat rangaistukset aikalailla mitättömiä. Muutaman tunnin jälki-istunto tai koulun lähettämä kirjallinen varoitus eivät ole oikein samaa mittaluokkaa kiusatulle jäävien epäluulojen sekä traumojen kanssa. Mielestäni kiusaajien rangaistuksia pitäisi koventaa, kiusaaja voitaisiin erottaa koulusta jo ensimmäisestä vakavammasta kiusaustapauksesta johtuen tai muutamasta toistuvasta kerrasta. Mielestäni koulujen pitäisi kertoa enemmän oppilailleen koulukiusaamisen vaikutuksista, riskeistä sekä rangaistuksista.

Suurin vaikutusvalta kiusaamisen estämisessä on kaikesta huolimatta perheillä. Suomi on vapaa maa joten perheet itse kasvattavat lapsensa oman esimerkkinsä mukaan. Tähän kasvatusmalliin ei kukaan muu kuin lastensuojeluliitto voi puuttua. Kumminkin tähänkin asiaan voitaisiin vaikuttaa etäisesti jos koulun opettajat olisivat vaikkapa enemmän yhteydessä varsinkin niihin perheisiin jotka sulkeutuvat enemmänkin sisään-päin. Näin pystyttäisiin kasvattamaan lapsia avoimimmiksi sekä suvaitsevaisemmiksi muita ihmisiä kohtaan, jolloin taas estettäisiin osalta osin kiusaamisen mahdollisuus.

Mielestäni koulukiusaaminen on erittäin väärin eikä kenenkään pitäisi joutua kokemaan sitä. Koulukiusaamiseen pitäisi puuttua paremmin sekä varsinkin aikaisemmin. Kiusaamiseen ajoissa puuttumisesta hyötyisivät kaikki osapuolet.  Myös perheiden kannalta koulukiusaamiseen pitäisi puuttua rankemmalla kädellä. Jokaisella meistä on paljon vaikutusvaltaa jotenka käyttäkäämme sitä, ja vaikuttakaamme yhdessä näihin kaikkia auttaviin asioihin. Jotenka olkaamme kilttejä sekä avuliaita toisiamme kohtaan sekä vastustakaamme yhdessä kiusaamista. Tehdään koulupäivistämme hauskempia sekä turvallisempia kaikille.

Nenäliinat esiin, kyyneleitä ei voi estää.

  -Exitus 00.22.
Lääkäri viskaa veriset kertakäyttöhanskat roskikseen. Hänen ilmeensä näyttää vihaiselta. Vieressä seisova hoitaja katsoo miestä osaaottavana. Pyöreähkö ja lempeäkasvoinen nainen muistuttaa ulkonäöltään isoäitiäni. Hoitaja siirtää katseensa lääkäristä minuun ja huokaa:
  -Niin nuori ja nätti poika. Elämä vielä kunnolla alussakaan.

Rakas Mikael

Rakas Mikael on Marja-Leena Tiaisen kirjoitama nuortenromaani, joka ilmestyi vuonna 1999, mutta siitä on tehty uusi painos 2000-luvun puolella. Kirjassa kerrotaan päähenkilön Mikael Walherilan kuoleman jälkeisista tapahtumisista sekä ihmissuhteista. Kirjan on kustantanut Tammi. Rakas Mikael on yksi Marja-Leena Tiaisen sekä koko Suomen nuortenkirjallisuuden parhaimmista teoksista. Kirja herättää joka vuosi keskustelua nuorten keskuudessa.


Kun Mikael joutuu pyöräonnettomuuteen hänen perheensä sekä läheistensä elämä muuttuu täysin. Kaikki Mikaelin salaisuudet tulevat julki hänen perheelleensä sekä lähimmäisillensä. Kirjassa kuvaillaan erittäin tarkasti Mikaelin kuoleman jälkeisiä päiviä, jolloin kaikki surevat. Etenkin Mikaelin vanhemmat sekä hänen veljensä surevat kuolemaa erittäin rankasti. Kirja saa kumminkin uuden käänteen kun Mikaelin tyttöystävä Roosa huomaa odottavansa lasta. Mikaelin vanhemmat sekä hänen veljensä Tumppi yrittävät kaikin keinoin suostutella Roosaa synnyttämään lapsen, vaikka päätös läpsen synnyttämisestä kuuluukin yksin Roosalle. Vaikka Roosan elämä tuntuu olevan jo tarpeeksi hajalla päättää hän silti suostua Walheriloiden ehdotukseen ja synnyttää lapsen. Mikaelin vanhemmat auttavat Roosaa taloudellisesti sekä henkisesti, mutta välillä he puuttuvat liikaakin Roosan yksityiselämään. Vauvan syntymäajan lähestyessä menee Roosan elämä aivan sekaisin, mikään ei pysy enään salassa ulkopuolisilta jolloin hän rupeaa kapinoimaan. Hän bilettää hullun lailla sekä elää muutenkin sellaista elämää joka on haitaksi hänen lapselleen. Roosasta ja Mikaelin veljestä Tumpista tulee kirjan aikana läheiset ystävykset, Tumppi onkin joltakin osin vähän niinkuin Mikaelin haamu. Vauvan synnyttyä on Roosan elämä aikalailla rikkonaista, hän ei oikein tiedä mitä vauvan kanssa pitäisi tehdä. Kirjan tapahtumat saavat vielä tarinan lopussa yllättävän käänteen kun Roosa alkaa epäillä että Mikaelin vanhemmat haluavat riistää häneltä vauvan. Onneksi Tumppi entii kumminkin hätiin ja surullinen kirja saa onnellisen lopun.

Aluksi ajattelin, että kirjan pitäisi olla tylsä ja pitkäveteinen, koska olihan kirjan päähenkilö kirjassa kuollut. En pystynyt kuvitellakkaan että Tiainen saisi yksien kansien väliin näin kutkuttavan sekä tunteikkaan kertomuksen. Voisin kuvitella, että kirjan kirjoittaminen on ollut aika lailla haastavaa, koska kirjassa kerrotaan tapahtumat kuolleen Mikaelin silmistä, jolloin aikamuodon pitää myös olla erilainen. Tämän takia kirjaa oli myös erittäin mielenkinntoista lukea. Kirja itsessään herättti minussa varsin monenlaisia tunteita. Jotkin epämiellyttävät muistot kohosivat mieleeni kirjaa lukiessani. Mielestäni tässä kirjassa oli jotain sellaista vangitsevaa, joka saa lukijan samaistumaan kirjan tapahtumiin. Kirja herätti minussa joissain määrin syvää vihaa, mutta myös jonkinlaista kateutta sekä myötätuntoa. Olin kirjaa lukiessani vihainen Mikaelille, koska hänen kuolemansa johtui pelkästään hänen tyhmyydestään sekä ajattelemattomuudestaan. Mikaelilla oli vielä hyvä elämä edessä, mutta hän päättikin pilata sen päihteillä, alkoholilla ja huumeilla. Mikaelin tarina ja elämäntapa korostaa hyvin monia nykyajan nuoria. Millään ei ole mitään väliä eikä omaa tulevaisuuttaan ajatella. Mikaelin elämästä korostuu myös välinpitämättömyys, joka jo itsessään luo minuun lukijana vihan piirteitä. Olen myös vihainen sekä surullinen Mikaelin vanhempia kohtaan, he kyllä aivan varmasti huomasivat että Mikaelilla on ongelmia, mutteivät vain viitsineet puuttua niihin, vaan antoivat kaiken vain olla ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Vanhemmat pelkäsivät enemmänkin maineensa menettämistä, kuin sitä mitä Mikaelille kävisi. Roosaa voisi tässä kirjassa kuvailla uhriksi. Jotkut voivat pitää häntä osallisena Mikaelin kuolemaan valehtelunsa takia. Roosa joutuu kirjassa kokemaan niin suuria suruja sekä mielialan vaihteluja ettei niistä ei aivan kuka tahansa selviäisi. Ensiksi hän menettää kaikista läheisimmän ihmisen, jota hän ei ehdi edes hyvästellä. Sitten hän huomaa odottavansa menettäneensä ihmisen lasta, jonka jälkeen häneltä ollaan viemässä se ainoa asia minkä takia hän jaksaa elää, eli hänen lapsensa. Kirjaa lukiessani tunsin suurta myötätuntoa sekä sääliä Roosaa kohtaan. En pystynyt samaistumaan hänen tilaansa, mutta pystyin kuvittelemaan kuinka vaikeaa hänellä saattoi olla. Tumppia ei voi tässä kirjassa kuvailla kuin yhdellä sanalla "enkeli". Kirjassa hän on mukava kaikille sekä auttaa varsinkin Roosaa selviämään yli kaikista niistä kauheista kokemuksista. Joskus lukiessani kirjaa tuntui siltä että Mikaelin hyvä olemus oli kuoleman jälkeen siirtynyt Tumppiin, joten Tumppia voi pitää vähän niinkuin Mikaelin haamuna.

Itse pidän tätä kirjaa varsin onnistuneena teoksena. Aino asia mistä en pitänyt kirjassa oli se, että joistakin mielenkiintoisista henkilöistä kerrottiin liian vähän. Esimerkiksi Roosan perheestä kerrottiin vain muutamalla sanalla. Kokonaisuudessaan kirja sisälsi mainiota kuvailua sekä kiinnostavia juonenkäänteitä.

-Minä alan pikkuhiljaa tajuta, miksi Mikke rakastui sinuun.
Tumppi painaa nopean suudelman Roosan huulille ja kääntyy menemään. Ovi kolahtaa Tumpin perästä, eikä hän näe, miten Roosa sivelee sormenpäällään huuliaan ja hymyilee.

Loppusanat

Jo päättötyöni ensimmäisistä sanoista lähtien minulla oli mielessä mistä aion kirjoittaa. Kaikista teksteistä paistaa selvästi läpi negatiiviset sekä surulliset asiat. Kirjoitin negatiivistä tekstiä koska halusin kertoa kokemuksistani ja tunteistani. Kirjoittamani tekstit eivät niinkään paljon kerro minusta itsestäni, mutta ne kertovat tiivistettynä melkein kaiken viimisestä kahdesta vuodestani.

Kun lähdin kirjoittamaan runoa mielessäni oli vain yksi sana: menneisyys. Halusin kirjoittaa runon jossa olisi sekä rankkaa että koskettavaa tekstiä. Minulle on myöskin tärkeää että runo rimmaa, sillä silloin siinä on ikäänkuin runko jota pitkin on vaivatonta kulkea. Päähäni tulvi kaiken näköisiä riimipareja mutten löytänyt niistä sopivaa. Ensimmäisen kahden säkeen kirjoittamiseen menikin monta tuntia. Vaikka en saanut kirjoitettua kuin kaksi säettä kerrallaa, sain silti luotua runoon selvän sekä yhtenäisen linjan. Sain runosta erittäin hyvää palautetta sekä opettajalta sekä oppilailta. Voisin sanoa että runo on päättötyöni paras teksti.

Mielipidekirjoitukseni koskee minulle erittäin tärkeää asiaa eli koulukiusaamista. Pyrin tuomaan tekstissä esille tuntemuksia mitä olen itse kokenut. Yritin myös perustella kantani monesta eri näkökulmasta. Kirjoittaessani koulukiusaamisesta tunsin jonkin laista halua jakaa kokemuksiani. Uskon että sain hyvin sisäistettyä mielipiteeni tekstiin. Jäin kumminkin kaipaamaan tekstiin jotain erityistä, jotain joka vaikuttaisi syvemmin ihmisten mielialaan. Tekstin kirjoittaminen kehitti minua sekä pohdiskelijana että oman mielipiteen ilmaisijana.

Romaaniesittely oli minulle henkilökohtaisena kaikista helpoin teksti. Vaikka tekstistä tulikin pisin vietin silti vähiten aikaa sen parissa. Minulla kävi tuuri kun löysin päättötyöhöni sopivan kirjan. Kirjasta kirjoittaminen oli helppoa koska pystyin samaistumaan kirjan tunteisiin sekä ajatusmaailmaan. Sain mielestäni kirjoitettua kirjasta varsin ytimekkään sekä henkilökohtaisen esittelyn.

Luulen että tämän päättötyön ansiosta olen kasvanut henkisesti kirjoittajana. Löydän oikeat sanavalinnat eikä kirjoitukseni enään tyssää johonkin tiettyyn lauseeseen. Tiedän nyt myös paremmin mistä haluan kirjoittaa ja miten haluan kirjoitukseni päättää.

Koko työn aikana olen saanut hyvää palautetta luokkatovereiltani sekä erityisesti päättötyöpariltani Kiiralta. Vaikka palautteet sekä kommentit ovat olleet suullisia, ovat ne silti auttaneet minua tekstejeni tekemisessä. Mielestäni onnistuin päättötyössä kokonaisuudessaan erittäin hyvin. Lukuunottamatta joitain pieniä virheitä, sain silti hienon kokonaisuuden aikaiseksi.

Jos minun pitäisi tehdä nyt päättötyö uudestaan, tekisin selvän suunnitelman siitä miten ryhtyisin työtä toteuttamaan. Tähän päättötyöhön en ollut luonut minkäänlaista suunnitelmaa ja se kostautui työn aikana. Minulla oli kokoajan työt myöhässä jolloin jouduin myöskin raatamaan niskalimassa saadakseni tämän päättötyön valmiiksi.